Terävöitä peliä, vaihda wedget – kulahtaneilla urilla ei spinniä synny
Draiveria vaihdetaan kuin paitaa ja samalla tyydytään kulahtaneisiin wedgeihin. Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun uusitaan bägin tarkkuustyökaluja?
UUSIEN WEDGE-MAILOJEN hankkiminen kannattaa aloittaa selvittämällä, mikä on oman rautasetin pitching wedgen nostokulma. Kun tämä on tiedossa, voi sen päälle lähteä rakentamaan sopivaa wedge-sarjaa.
Pitching wedgen nostokulmalla on merkitystä, koska eroa sen ja sitä täydentävän gap wedgen välillä ei saisi olla liikaa. Suositeltava nostokulmien väli on neljästä kuuteen astetta, jolloin eroa eri mailojen lyöntipituuteen tulee yleensä kymmenestä viiteentoista metriä.
Jos rautamailat eivät ole kovin vanhat, pitching wedgen nostokulman löytää netistä, sillä välinevalmistajat kertovat mailojensa tekniset tiedot verkkosivuillaan.
Mikäli malli on jo niin vanha, ettei tietoa löydy, välineasiantuntija voi mitata nostokulman myymälässä. Kun on menossa ostamaan itselleen uusia wedgejä, kannattaa mukaan ottaa ainakin oma nykyinen pitching wedge.
NIIN SANOTUISSA game improvement -raudoissa pitching wedgen nostokulma on yleensä 43–44 astetta. Se on melko vähän, koska painotusten avulla tämäntyyppisissä mailoissa pallo saadaan lentämään korkeassa kaaressa pienemmälläkin loftilla. Esimerkiksi Wilsonin D9-rautojen wedgejen nostokulmat ovat 43, 48 ja 54 astetta.
Hyville pelaajille suunnattuissa rautamailoissa pitching wedgen nostokulma vaihtelee yleensä 46–48 asteen välillä. Tällöin pitching wedgen voi täydentää esimerkiksi joko 50-, 54- ja 58-asteisilla tai 52-, 56- ja 60-asteisilla erikoiswedgeillä.
Mikäli omaan mailavalikoimaan mahtuu vain kaksi erikoiswedgeä, päädytään usein yhdistelmään, johon kuuluvat pitching wedgen lisäksi 52- ja 58-asteiset wedget.
- Mainos: Tutustu Suomen suurimman kattavaan wedge-tarjontaan – klikkaa Golf Skyn verkkokauppaan.
Aloittelevan pelaajan ei kannata hankkia liian nostavia mailoja, vaan jättää suosiolla 58- ja 60-asteiset lob wedget kaupan hyllylle. Lob wedget eivät ole nimittäin kovinkaan anteeksiantavia mailoja.
Mitä suurempi nostokulma, sitä voimakkaammin mailalla joutuu lyömään lyhyemmilläkin matkoilla. Kokemattomalla pelaajalla tämä saattaa johtaa kylkkäriin, jolloin pallo voi päätyä jopa tuplasti aiottua pidemmälle, tai lob wedge saattaa karheikossa livahtaa kokonaan pallon ali.
Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että hankkii lob wedgen vasta sen jälkeen, kun lyönti on vakiintunut eikä pelaajalla ole enää vaikeuksia osua keskelle lapaa.
KANNATTAAKO PELAAJAN sitten hankkia erikoiswedget vai tyytyä setin omiin wedgeihin? Oikea vastaus riippuu siitä, kuinka kokeneesta pelaajasta on kyse.
Jos pelivuosia on takana vain vähän ja tasoitus on yli 20, settiin kuuluva gap wedge ja sand wedge ovat yleensä parempia vaihtoehtoja kuin erikoiswedget.
Tämä johtuu siitä, että setin wedget ovat helpompia kuin blade-mailoja muistuttavat ja tarkan osuman vaativat erikoiswedget.
Jos settiin kuuluvia wedgejä ei ole saatavilla, muutaman valmistajan valikoimasta löytyy sekä kehäpainoisia että paksupohjaisia erikoiswedgejä, jotka voi yhdistää anteeksiantavaan rautasettiin.
Hyvät pelaajat suosivat erikoiswedgejä, koska ne tarjoavat sekä paremman tuntuman osumassa että mahdollisuuden avata lapaa viheriön ympärillä tapahtuvissa lyönneissä.
Jos on epävarma siitä, kannattaako valita erikoiswedget vai settiin kuuluvat wedget, kannattaa asiasta keskustella golfliikkeessä työskentelevän välineasiantuntijan kanssa.
GOLFMAILOJEN RÄÄTÄLÖINTI eli fittaus pelaajan kehoon ja svingiin sopivaksi on yleistynyt viimeisten vuosien aikana. Moni ostaakin jo uuden draiverin ja raudat lyöntianalysaattoria hyödyntävän välineasiantuntijan avustuksella.
Wedge-mailojen räätälöinti on kuitenkin edelleen melko harvinaista. Moni tyytyy nappaamaan uudet wedget suoraan hyllystä siitäkin huolimatta, että rautasetti olisi hankittu fitattuna.
Kun rautamailoja räätälöidään, niin sanottu hyllytavara sopii yleensä vain alle puolelle pelaajista. On siis todennäköistä, että mailojen lie-kulmaa tai varsien pituutta muutetaan fittauksen yhteydessä.
Myös wedgejä ostaessa lie-kulma sekä varren pituus ja jäykkyys ovat asioita, jotka on syytä ottaa huomioon, vaikka varrella ei ole tarkkuusmailoissa aivan yhtä suurta merkitystä kuin rautamailoissa saati draiverissa. Jos omat raudat ovat esimerkiksi tuuman standardia pidemmät, kannattaa harkita puoli tuumaa pidempiä varsia wedgeihin. Lie-kulmat kannattaa vääntää samoiksi kuin raudoissa.
- Mainos: Onko aika uusia wedget? Klikkaa Golf Skyn verkkokauppaan
Standardi-wedgeissä varren jäykkyys miehillä on stiff (yleensä True Temperin S200 tai S400). Ne sopivat erinomaisesti pelaajille, jotka pelaavat normaalisti joko regular- tai stiff-vartisilla mailoilla.
Regular-varrella pelaavan kannattaa suosia kevyempää S200-vartta. Lujempaa lyövän valinta on S400. Numero varren jäykkyydestä kertovan S-kirjaimen takana kertoo varren painon grammoina.
Jos omat mailat on varustettu seniorivarsilla, erikoiswedgeihin kannattaa hankkia stiffiä löysemmät varret. Sama pätee myös naisten varsiin, jotka olisi hyvä olla myös lyhyemmät. Tällaiset mailat ovat lähes poikkeuksetta tilaustavaraa.
ERI VÄLINEMERKKIEN rautasettien lavat eroavat ulkoisesti, mutta lähes kaikkien erikoiswedget muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Harrastaja tuskin huomaa myöskään suurta eroa mailojen lyöntituntumassa. Samasta wedge-mallista löytyy kuitenkin paljon eri vaihtoehtoja erityisesti bouncen suhteen, millä onkin suurempi merkitys kuin itse merkillä.
Bouncella tarkoitetaan pohjan pyöreyttä. Mitä enemmän bouncea on, sitä helpommin maila ponnahtaa pehmeältä nurmelta tai hiekasta ylöspäin. Suomessa toimii yleensä paremmin maila, jossa on paljon bouncea. Tämä johtuu siitä, että kotimaisten kenttien nurmipinta on yleensä melko pehmeää. Jos kotikentällä on kova maapohja – tällaisiakin kenttiä Suomesta löytyy – kannattaa harkita mailaa, jossa bouncea on vähemmän.
Asiantunteva välinemyyjä ottaa huomioon myös asiakkaan tavan lyödä palloa, kun hän suosittelee bounce-kulmaa. Mikäli pelaaja tulee jyrkästi palloon, mailassa on hyvä olla enemmän pyöreyttä pohjassa, koska se estää mailan kaivautumisen syvälle maahan. Jos taas pelaaja tulee palloon loivassa kulmassa, pyöreyttä on hyvä olla vähemmän, jotta maila ei kimpoaisi ja aiheuttaisi kylkkäriä.
Jos omaa tulokulmaa eli attack angleä ei ole mahdollista mitata lyöntianalysaattorissa, katseen voi kääntää lyöntijälkeen. Lyöntijäljen ollessa syvä kannattaa hankkia maila, jossa on reilusti bouncea. Jos taas pelaaja lyö palloa enemmän pinnasta harjaten, bouncea ei tarvitse olla paljon.
Yleensä valmistajilla bounce-vaihtoehdot menevät seuraavasti:
- Vähän bouncea: 4–6°
- Normaali bounce: 8–10°
- Paljon bouncea: 12–14°
Bouncen lisäksi on myös toinen englanninkielinen termi, joka on syytä huomioida wedgeä ostaessa. Grind tarkoittaa lavan pohjan muotoilua siten, että sen takaosaa hiotaan kauttaaltaan tai takaosan lisäksi hiotaan enemmän kärjestä ja kannasta.
Grindatulla mailalla lapa asettuu näppärästi eri asentoihin: mitä enemmän mailan pohjaa on grindattu, sitä helpompaa mailalla on työstää erilaisia lyöntejä. Toisaalta samalla mailan pohja kapenee, millä on vaikutusta esimerkiksi bunkkerilyöntiin.
Aiemmin grindausta tehtiin lähinnä vain huippupelaajilla, kun standardi-wedgejä hiottiin mailapajoilla juuri heidän mieltymystensä mukaisesti, mutta nykyään eri grind-vaihtoehtoja tulee valmiina tehtaalta.
Mainos: Golf Skyn verkkokaupasta löydät kaikkien suurten välinemerkkien tuotteet
Esimerkiksi Titleistin Vokey Wedgeissä erilaisia grind–bounce-yhdistelmiä löytyy niin paljon, että tavallisella harrastajalla menee helposti sormi suuhun yrittäessään löytää itselleen sitä oikeaa.
Klubipelaaja, jolla ei ole laajaa lyöntivalikoimaa ja joka lyö chipit ja nostot pääosin suoralla lavalla, pärjää hyvin normaalipohjaisella lavalla. Sen sijaan aktiiviharrastajat ja kilpapelaajat, jotka osaavat työstää erilaisia lähipelilyöntejä esimerkiksi avaamalla lapaa, helpottavat tekemistään viheriön läheisyydessä valitsemalla wedgen, jonka lavan takaosasta on hiottu pois materiaalia.
Se, kuinka paljon grindausta on sopivasti, selviää kokeilemalla ja asiantuntijan avulla.
WEDGE-MAILOJEN valitsemiseen kannattaa nähdä vaivaa, mutta omiin mailoihin ei kannata rakastua. Wedget ovat kulutustavaraa, jotka pitää uusia riittävän usein. Harva kuitenkaan tekee näin, vaan moni vaihtaa draiveria kuin paitaa, mutta tyytyy pelaamaan vuodesta toiseen samoilla kulahtaneilla wedgeillä. Järkevämpää olisi toimia tietysti juuri päinvastoin.
Tämä johtuu siitä, että wedge-mailat ovat puu- ja rautamailoja alttiimpia kulutukselle.
Lisäksi wedget ovat lyhytvartisia mailoja, joilla tullaan jyrkästi palloon, jolloin maa nakertaa uria jokaisella lyönnillä. Wedgejä käytetään usein myös hiekasta lyötäessä, ja juuri hiekanjyväset naarmuttavat osumapintaa ja tylsyttävät uria. Wedgeillä myös lyödään useammin kuin muilla bägin mailoilla, koska ne ovat lähipelin yleismailoja.
Kuluneilla urilla spinniä ei tule yhtä paljon kuin uunituoreilla, joten helppo tapa terävöittää lähipeliä, on hankkia uudet wedget.
Kiertuepelaajat saattavat vaihtaa wedgejä jopa muutaman viikon välein. Aktiivisella harrastajalla ja klubipelaajalla tarve vaihdella wedgejä ei ole tietenkään yhtä suuri kuin ammattilaisella, mutta jos kierroksia kertyy vuoden aikana paljon, voi olla järkevää uusia wedge-setti vuosittain.
Se toki kirpaisee lompakkoa, mutta satsaus palkitaan sillä, että pallo pysähtyy nopeammin viheriöllä ja pallon lento-ominaisuudet ovat ennustettavammat – onhan alakierteen määrällä suuri vaikutus myös pallon lentokaareen.
Mainos: Onko aika uusia wedget? Klikkaa Golf Skyn verkkokauppaan
LOPUKSI VIELÄ vinkki uusien wedgejen ostajalle. Vanhoja mailoja – etenkään hiekkamailaa – ei kannata laittaa kierrätykseen, vaan säilyttää itsellään ja käyttää sitä harjoittelussa. Kun esimerkiksi bunkkerilyönnin tekniikkaa harjoittelee vanhalla mailalla, säästyvät uuden mailan urat pidempään parempina.
Ja onhan se nyt yksi hienoimmista tunteista golfissa, kun pallo putoaa alas viheriöllä, ottaa kaksi pomppua ja pysähtyy paikalleen lähelle reikää.
Juttua varten on haastateltu Golf Skyn välineasiantuntijaa, PGA pro Erik Myllymäkeä.
