Hyppää sisältöön

Talin viheriöiden kunto yllätti – katso videolta, kuinka 15. reikä kannattaa pelata

Leppävaarasta Perkkaan ja Talin läpi Pitäjänmäelle tai päinvastoin kulkee hyvinkin suden mentävä luontopolku

Helsingin Golfklubi on kärsinyt huonosta maineestaan ja heikosta kunnostaan. Täksi kaudeksi viheriöt on saatu hyvää iskuun, joten kenttä ylitti odotukset.

Jotkut asiat jäävät mieleen, kuten ensimmäinen vierailuni Helsingin Golfklubilla eli Talissa vuonna 1990. Olin 13-vuotias, kun ajoimme jalopuiden reunustamaan puistotietä kohti Talin kartanoa. Maalaispojalla suu loksahti auki ja vähän myös jännitti.

Tasoitukseni oli tuolloin nimittäin 26 ja tasoitusraja Taliin 24. Minua arvelutti pääsisinkö pelaamaan, mutta peliseurueeseen kuulunut silloinen ministeri Mauri Miettinen (ei sukua) oli hoitanut suhteillaan homman.

Tiukka toiminnanjohtaja Kyösti Rousti katsoi läpi sormien ja laski pelaamaan, mikä ei tuohon aikaan ollut sanottua.

”Roustille säännöt ja määräykset olivat kirjaimellista noudattamista varten, puuttuva tasoituskortti tai muu muotoseikka esti vuorenvarmasti esimerkiksi kentälle pääsyn mikäli tarvittavia sertifikaatteja ei löytynyt”, Golfpiste.com kirjoitti vuonna 2000, kun Rousti jäi eläkkeelle Talista.

Heikko maine edelleen rasitteena

Talia pidettiin tuohon suuressa arvossa, ja olihan kierros vanhalla puistokentällä hohdokas elämys juniorille. Viheriöt olivat kuin samettia ja kenttä muutenkin hyvässä kunnossa.

Sittemmin Talista on rapissut hohdokkuus. Suomeen on tullut uusia moderneja huippukenttiä, ja puheet Talin huonosta kunnosta ovat levinneet.

Kun se aiemmin kuului Suomen kenttärankingeissa kärkikymmenikköön, nykyään se on pudonnut kauas kärjestä. Esimerkiksi kun Golflehti viimeksi laittoi yleisöäänien perusteella kentät järjestykseen, Tali ei mahtunut edes sadan parhaan joukkoon. Yleisöäänestys koetteli kenttävanhusta turhankin kovalla kädellä, sillä ei Tali sentään niin huono kenttä ole.

Osasyy heikkoon tulokseen on varmasti myös Talin huonolla maineella. Ankara Kyösti Rousti oli oma lukunsa, mutta osasyynsä on varmasti myös pienellä osalla Talin jäsenistöä, joka katsoi vieraspelaajia nenänvartta pitkin.

Jäsenjono lyhentynyt

HGK:n jäseneksi oli myös vaikea päästä. Piti olla suosittelijoita päästäkseen jonoon, joka kaiken lisäksi lyheni etanan vauhtia. Oikeat ihmiset tuntemalla tai nousemalla korkeaan asemaan saattoi kuitenkin päästä jonon ohi.

Nykyään Talin pitkä jono on lyhentynyt, eikä jäsenyyttä Helsingin Golfklubissa tarvitse odottaa enää jopa kymmentä vuotta – tai käyttää suhteitaan. Vuosittaiset jäsen- ja pelikausimaksut on hieman alle tuhat euroa, mutta tuhansien eurojen liittymismaksu karkottanee monia pois. Sitä kun ei saa takaisin, vaikka lopettaisi golfin pelaamisen kokonaan.

Parasta Talissa on sen sijainti. Kenttä sijaitsee Helsingin Pitäjänmäellä. Stockmannin kellon alta on ykkösen tiille aika tarkalleen 8,5 kilometriä matkaa. Kentälle pääsee helposti myös pyörällä ja julkisilla kulkuvälineillä.

Talin tulevaisuus näyttää turvatulta

Sisäänajo Talin puistotietä pitkin on edelleen vaikuttava kokemus, vaikka tätä nykyä sen onkin tehnyt lukuisia kertoja. Klubimiljöö hienoine rakennuksineen antaa tunteen siitä, että nyt ollaan erityisessä paikassa. Vuonna 1932 perustettu seura on Suomen vanhin, ja kentän historia on vaiheikas.

Viime vuosina kentän olemassaolo on ollut uhattuna, kun Helsingin kaupunki on pohtinut kentän paketoimista ja asuntojen kaavoittamista kentän maille. Oli Talista ja talilaisista mitä mieltä tahansa, kentän lopettaminen olisi iso menetys. Sen mukana huuhtoutuisi viemäristä merkittävä osa suomalaista golfhistoriaa.

Näin ei onneksi olekaan käymässä, sillä Helsingin kaupungin yleiskaavaluonnoksessa golfkentälle näyttäisi edelleen olevan sijansa jatkossakin.

Viheriöt nyt hyvässä iskussa

Ari Koutuaniemi valmistautuu lyöntiin 15. reiän bunkerissa.

Ari Koutuaniemi valmistautuu lyöntiin 15. reiän bunkerissa.

Jussi Miettinen

Kentän pitkän historian pystyy aistimaan, kun pyörii klubimiljöössä. Keltaisia rakennuksia on kunnostettu sekä ulkoa että sisältä, ja fiilis nousee korkealle jo ennen kierrosta. Odotukset ovat kuitenkin matalalla johtuen siitä, että viheriöistä on kuulunut viime vuosina paljon huonoa.

Kesäkuun alussa Tali kuitenkin yllättää positiivisesti kunnollaan. Erityisesti viheriöt ovat hyvässä kunnossa. Peliseurana oleva HGK:n golfopettaja Ari Koutuaniemi arvelee tietävänsä syyn kentän hyvään kuntoon.

”En muista, milloin kenttä olisi ollut tähän aikaan vuodessa näin hyvässä kunnossa. Ehkäpä viime vuosien aikana tehty kova työ alkaa viimein näkyä”, Koutuaniemi pohtii.

Sen sijaan väylät eivät ole aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin viheriöt, ja kentällä pelattiin edelleen siirtosäännöllä. Kenttä on rakennettu entiseen merenpohjaan, eikä savinen maaperä ole otollinen maapohja kasvattaa nurmikkoa. Osa kentästä sijaitsee alempana kuin merenpinta.

”Helppo pelata, vaikea tehdä tulosta”

Talin 18. reikä viheriön takaa kuvattuna. Kuuluisasta saarnista on jäljellä enää vain tynkä.

Talin 18. reikä viheriön takaa kuvattuna. Kuuluisasta saarnista on jäljellä enää vain tynkä.

Jussi Miettinen

Talin kenttä jakautuu minusta kahteen osaan. Ensimmäiset viisi reikää pelataan ovat minulle vähän pakkopullaa, vaikka esimerkiksi kakkonen on mielenkiintoinen ja vaikea golfreikä, eikä kolmosessakaan, joka on ylhäältä alaspäin lyötävä par-kolmonen ole valittamista. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että Tali alkaa kunnolla vasta kuudenneltä reiältä, joka lyödään klubin vieressä sijaitsevalta tiiauspaikalta ylhäältä alas.

Tali ei ole pitkä kenttä. Takatiiltä matkaa ei ole kuin vajaa kuusi kilometriä. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. ”Talissa on helppo pelata, mutta vaikea tehdä tulosta”, pitkän amatööriuran tehnyt ja Talin läpikotaisin tunteva Gary Wolstelholmkin on todennut.

Talin suola ovat minusta takaysin lyhyet par 4- ja pitkät par 3 -reiät. Esimerkiksi vahvasti bunkkeroitu 15. reikä on vaikeampi kuin sen pituus (275 m) antaa ymmärtää. Reikä houkuttaa ottamaan draiveria kouraan tiillä, mikä usein tarkoittaa sitä, että toisessa lyönnissä täytyy tarttua hiekkamailaan. Myös 11. reikä vaatii tarkkuutta tiiltä.

Etuysillä suosikkini ovat lyhyehköt par 3:sta. Esimerkiksi seitsemännen reiän uusittu viheriö on onnistunut, vaikka ruoholaatu onkin hieman eri kuin kentän muilla viheriöllä. Pieni kaksitasoinen viheriö haastaa pelaajan, vaikka pituutta on takatiiltä vajaat 150 metriä. Sama pätee myös yhdeksänteen reikään, jossa lyödään puron yli kohotetulle ja bunkkeroidulle viheriölle.

Talin kuuluisin reikä on kuitenkin 18:s, vaikka kuuluisasta palloja ahmivasta saarnista onkin enää jäljellä vain tynkä. Vaikka reikä on lyhyt, kuten kaikki Talin par 5 -reiät ovat, se on silti melko vaikea, kiitos postimerkin kokoisen viheriön, joka nousee nyppylälle.

Reiän yhdistetty valkoinen ja keltainen tiiauspaikka sijaitsee niin, että avaukset lyödään seiskaväylän yli. Tämä kertoo siitä, että kenttä on rakennettu melko ahtaaseen paikkaan.

Viihtyisä kartanomiljöö 

Kaiken kaikkiaan Talin kierros olisi miellyttävä kokemus, kun viheriöt oli saatu jälleen hyvään kuntoon. Viihtyisä kartanomiljöö houkutteli myös jäämään viettämään kierroksen jälkeistä etätyöpäivää  terassille.

Golfkärryjen lisäksi klubin edustalle oli parkkeerannut myös koko joukko lastenvaunuja, kun ryhmä paikallisia äitejä olivat tulleet syömään lounasta klubiravintolaan.

Ravintola on myös lähistöllä sijaitsevien yritysten työntekijöiden suosiossa.

HELSINGIN GOLFKLUBI

Sijainti: Helsingin Pitäjänmäki

Pituus: 4 782 – 5 829 m

Suunnittelu: Lauri Arkkola ja Kosti Kuronen

Tasoitusrajat: Miehet 30, naiset 36

Normaali green fee:  70 €

 

Etsi luettavaa