Hyppää sisältöön

SHG:n Luukki on bongattava klassikko

Parikymmentä vuotta golfin parissa takana, eikä yhtään kierrosta saati käyntiä legendaarisessa Luukissa! Asiaan oli saatava muutos ja kun paikka aukeni, ei käynyt mielessäkään kieltäytyä. Mikä tämä ensi vuonna 50-vuoden ikään tuleva kenttä on – huhujen mukaan kyseessä on naurettavan lyhyt birdie-taivas, mutta onko se koko totuus?

Luukki oli käsitykseni mukaan ollut aina SHG:n kentistä kenties se enemmän jäsenten suosiossa oleva. Se mitä Benz on Nordcenterille, sitä Luukki oli mielikuvani mukaan SHG:lle. Suur-Helsingin Golfin kaksi kenttää sijaitsevat noin viiden kilometrin päässä toisistaan ja omaavat omat klubitalot ja ravintolat. Kaikki kilpailut mitä olen SHG:ssä pelannut ovat aina olleet Lakiston puolella. Lakiston uudistukset olivat mittavat ja niidenkin takia se oli enemmän esillä SHG:n kentistä. Luukista tulee mieleen ensimmäisenä Panu Kylliäinen, Salmisen veljekset, Keijo Jaakola ja muut SHG:n legendat, jotka tarinoiden mukaan ovat murskanneet kenttää seuran mestaruuskilpailuissa.

Klubitalolle saavutaan äärimmäisen romanttista metsätietä Vihdintien varresta vasemmalla käännyttyä. Se ei sijaitse kovin kaukana kehä kolmosesta, ajoaikaa keskimääräisestä helsinkiläisestä sijainnista voi laskea parikymmentä minuuttia pyöreästi ilman ruuhkaa. Parkkipaikalta avautuu näkymä pienelle klubitalolle, jonka kyljessä kiinni on puttigreeni ja pienimuotoinen range. Perinteitä kunnioittaen ysin ja 18-viheriö ovat vesiesteineen esteettisesti terassin näköpiirissä.

Kentälle ei välttämättä kisatilanteessa kannattaisi lähteä ilman paikallistuntemusta tai etäisyysmittaria. Heti aluksi käy ilmi, että Luukin kenttä on juuri sitä miltä se silmään näyttää: Upeasti maisemaan istuva kokonaisuus, jossa ei ole yritetty rakentaa vaikeuksia väkisin. Kenttä on juuri sellainen, josta legenda Lassi Tilander syttyy varmasti vuosi toisensa jälkeen. Tavallaan pelkistetty kokonaisuus pienillä ja kaltevilla viheriöillä.

Reititys on muutaman reiän osalta hieman epäselkeä. Parilla alkupään väylällä olisi tullut lähdettyä konkreettisesti väärään suuntaan jos pelikaveri ei olisi tiennyt paremmin. Toki etuysille mahtuu muutama täysin naurettavakin väylä, tai sanotaanko solidaarisesti kyseenalainen. Se ei kuitenkaan masenna, sillä lähes viiskymppiselle kentälle täytyykin antaa joitain asioita anteeksi.

SHG:n toimitusjohtajana muutaman vuoden toiminut Jarkko Raski saapuu takaysin alussa autollaan speksaamaan. Entinen golfopettaja on tehnyt omat linjauksensa ja näkee asiat kuten ammattilainen haluaa ne nähdä.

”Minulla on korkea vaatimustaso kenttien kunnon suhteen. Varmasti kenttämestarilla on välillä haastavaa kun vaadin loistokuntoista kenttää. Se vain yksinkertaisesti on niin, että pelaajat kaikkoavat jos kentän kunto ei miellytä. SHG:llä menee mielestäni oikein hyvin, sillä kierrosmäärät ovat olleet tasaisessa kasvussa molemmilla kentillä ja olemme näiden osalta päässeet tavotteisiin. Luukki on vetänyt aina enemmän kierroksia kuin Lakisto, mutta uudistusten jälkeen Lakistonkin kierrokset ovat lähteneet jyrkkään nousuun”, Raski sanoo tyytyväisesti.

Ensisijainen kohderyhmä Raskin mukaan on tietenkin vastikkeen maksavat osakkaat. Heidän kirstustaan tulee noin 70% tuloista, joten heidän palveleminen on ykkösprioriteetti.

”Se on vahvaa tasapainoilua aina omien pelaajien ja vieraiden välillä. Olemme päättäneet, että haluamme pitää kiinni omistamme ja prime time -aikoina pidämme tarkoituksella hinnat vieraille melko korkealla. Samaan aikaan koemme tekevämme hyvää työtä golfin avoimuuden suhteen avoimen maanantain kautta, jolloin kentälle pääsee vaikka ilman green cardia. Yleensä tämä tapahtuu niin, että pelaajat tuovat omia tuttujaan tutustumaan lajiin – tosi harvoin kentälle lähtee ketään ilman mitään ymmärystä tai opastusta golfista.”

Luukin kentällä tulee vastaan todella upeita väyliä. Erityisesti par-kolmoset ovat silmiä hiveleviä sekä haastavia pienine viheriöineen. Erityisesti omaan mieleen jäi väylä numero 13, joka on noin 115 metrinen kokonaisuus ja vesieste sijaitsee viheriön vieressä oikealla. Väylä, joka on todella haastava pienen ja kaltevan greenin myötä, mutta pituudella ei ole saatu haastetta aikaan.

Luukki on tavallaan kuten vanha Lakisto. Lyhyt, mutta monella tavalla todella katala kenttä. Väärään paikkaan missaaminen tuottaa ongelmia, mutta toisaalta birdiepaikkoja on kentän lyhyyden takia tarjolla jatkuvasti. Luukki sai kunniavieraan kentälleen torstaina kun Mikko Ilonen kävi kiertämässä kentän yhdessä klubin pron Janne Martikaisen kanssa. Ilonen joutui kovaan sateeseen pelaamaan, mutta antoi kentästä erittäin positiivisen kommentin.

”Hyvin maisemaan istuva ja mukava kenttä. Oikein hauska kokonaisuus”.

Jos kenttäbongaaminen kuuluu edes etäisesti omiin harrastuksiin, kannattaa ehdottomasti kääntyä Vihdintieltä kohti Luukin metsätietä. Kokemus on jotain täysin muuta kuin Kytäjät ja Linnat, mutta omalla tavallaan täysin uniikki kokemus!

Etsi luettavaa