Hyppää sisältöön

The Open – elämäni paras mailaton golfpäivä

Jutun kirjoittaja Paavo Kettunen vietti unohtumattoman päivän The Openia seuraten.

Kauden kolmas major pelattiin viikonloppuna Royal Troonin kentällä Skotlannissa. Olin paikalla kahdeksan hengen ryhmässä Golfreseptin matkassa. Reissu on vielä kesken. Huomenna alkavat omat pelit. Sitä ennen oli vuorossa sunnuntain pääpäivä seuraten The Open Championshipin loppuhuipennusta. 

Phil Mickelson ja Henrik Stenson järjestivät sunnuntaina melkoisen jännitysnäytelmän.

Phil Mickelson ja Henrik Stenson järjestivät sunnuntaina melkoisen jännitysnäytelmän.

Getty Images

Lähtökohdat sunnuntaille olivat kutkuttavat. Länsinaapurin Henrik Stenson oli Phil Mickelsonin kanssa karkuteillä muilta. Lopputuloksemme tiedämme nyt jo kaikki – Stenson pesi Mickelsonin esityksellä, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Käsittämätön 10 birdietä ja viimeiset viisi reikää neljä alle. Mickelsonille ei jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin esittää tyylikkäästi parasta mahdollista kakkosta. Lohdutusta tuonevat viisi aiemmin hankittua major-voittoa. 

Saimme nyt ensimmäisen pohjoismaisen voittajan. Aikaisemmin kakkostiloja ovat tuoneet ainakin ruotsalainen Jesper Parnevik ja tanskalainen Thomas Björn, mutta Stensonin voitto pudotti kamelin skandinaavisten miesgolfareiden selästä. Odotettavissa voi olla lisää kannujen nostoja. 

Koska kaikki on jo kerrottu itse voittajasta, ruotsalaisesta golftehtaasta ja The Open -kentästä, päädyn kertomaan oman kokemukseni päivästä, jota en koskaan unohda.

Vip-telttaan suhteilla

Colin Montgomerie sai kiittää viimeisen kierroksen jälkeen vain caddietään.

Colin Montgomerie sai kiittää viimeisen kierroksen jälkeen vain caddietään.

Getty Images

Lähdin ensimmäiselle matkalleni Finnairin lennoilla Helsingistä vaihdolla Lontoossa pääsin määränpäähän Glasgowhun. Majoitukseni oli Trump Turnberryn Lodgella, jonne pääsimme lauantaina iltamyöhällä.

Aamupala tarjottiin Trumpin hotellin päärakennuksessa aamupalalle. Huikeassa, Trumpille tyypillisessä ylellisessä ympäristössä syöty aamupala oli jo itsessään huikea kokemus, mutta näkymät Ailsan kentälle jättivät kaiken kalpeaksi. Ei huono alku päivälle.

Ajoimme omilla autoilla Royal Troonille seuraamaan The Openia. Ilman suuria ruuhkia matka taittui helposti. Saavuttuamme kentälle ilma oli jo parantunut. Aikaisempina päivinä aamuisin oli satanut. Meillä oli liput hospitality-telttaan, jonne suuntasimme ensimmäiseksi.

Matkalla sinne törmäsimme päivän ensimmäiseen pelaajaan, Colin Montgomerieen. Monty pelasi yksinään merkitsijän kanssa ja oli tuloksessa +17. Oli huikea päästä näkemään Montyn vaivaton lyöminen läheltä. Välillä tuntuu käsittämättömältä, miten tällä tasolla 53-vuotias mies voi pärjätä ja selvitä vielä cutista. 

Vierailu The Open -kaupassa maksoi maltaita

Kisan pystyi seuraamaan hyvin myös hospitality-teltassa.

Hospitality-teltan iltapäiväteetarjoilua.

Paavo Kettunen

Jätimme Montyn rauhaan ja jatkoimme matkaamme kohti telttaamme. Matkalla poikkesimme The Open Shopiin, jossa luonnollisesti shoppailu lähti lapasesta. Paitaa, lippistä, lippua, griinihaarukkaa… ”Joitakin” puntia köyhempänä oli kevyt olo jatkaa matkaa. 

Hospitality-teltta oli noin 20 pöydän kokonaisuus, joka sijaitsi 15. reiän viheriön ja väylän vieressä. Terassilta näki samalla myös 16 tiiboksiin. Hyvä paikka, jossa nautimme päivän toisen aamupalan.

Olimme suunnitelleet kaksi vaihtoehtoista tapaa seurata kilpailua. Joko lähdemme kävelemään ympäri kenttää ja jatkamme ennen puoltapäivää 18. reiän pääkatsomoon odottamaan viimeistä ryhmää tuntien kuluttua saapuvaksi. Tai sitten menisimme 7. reiän katsomoon, jossa näkisimme myös kasin par 3:n pelit ja voisimme samalla lyödä vetoa lähipelituloksista.

Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun. Matkalla katsomoon näimme paljon peliä, muun muassa Rory McIlroyn lähestymisen kuutosreiällä. Käsittämätöntä, miten vaivattomasti huiput lyövät palloa!

Bogeista iloitseminen herätti ihmetystä

Andrew "Beef" Johnston on suosittu pelaaja, ja Beef-huudot raikasivat eri puolilla kenttää.

Andrew ”Beef” Johnston on suosittu pelaaja, ja Beef-huudot raikasivat eri puolilla kenttää.

Getty Images

Jonotimme noin 20 minuttia päästäksemme lopulta täyteen katsomoon. Istuttuamme aurinko helähti taivaalta, ja seuralaisteni pipot alkoivat tuntua jo hieman liiallisilta. Tuuli kuitenkin tuiversi sen verran, että goretexit tulivat tarpeeseen.

Saimme loistopaikat, joista näimme seitsemännen ja kahdeksannen reiän tapahtumat. Löimme pikkubetsejä pareittain lähestymislyönneistä reikään aina peliparilta. Se oli loistavaa ajanvietettä – ja samalla pienimuotoista häiriköintiä naapurikatsojille. Vilpitön juhlinta bogeille aiheuttaa aina pientä hämmennystä kanssaseuraajissa, jotka eivät tietenkään ymmärtäneet sitä, miksi ilakoimme toisten epäonnistumista.

Saimme nauttia upeasta pelistä näillä väylillä, ja kruununa Philin ja Henrikin upea taistelu. Suurimmat huomionosoitukset sai kuitenkin Andrew Johntson “Beef”-huudoin. Tästä herrasta on tullut lyhyessä ajassa golfareiden suuri suosikki. Eikä syyttä. Tämä mies konventioita rikkova mörökölli on viihdyttävää seurattavaa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Kun taisteluparit olivat pelanneet kasin, lähdimme suuntaamaan takaisin teltalle. Näimme matkalla Jason Dayn ja Steve Strickerin pelaavan. Päädyttyämme takaisin teltalle, iltapäivätee oli tarjoiltu valmiiksi pöytiimme. Skonsseja, suklaata, leipiä…

Tarjoilujen keskellä seurasimme kisaa ruuduilta ja The Open Radiosta. Itse katselin kisaa myös Viaplaylta suomenkielistä selostusta aina silloin tällöin. Varsinkin katsomossa iPhonesta streamin seuraaminen toi lisäarvoa. 

Lopuksi Stensonin ja Mickelsonin perään

Tämä jäi tungoksessa näkemättä: Henrik Stenson sai ansaitusti The Claret Jugin hoteisiinsa.

Tämä jäi tungoksessa näkemättä: Henrik Stenson sai ansaitusti The Claret Jugin hoteisiinsa.

Getty Images

Kun Stenson ja Mickelson olivat pelanneet ohitsemme, keräsimme kamamme ja lähdimme suuntaamaan kohti 18 griiniä. Silloin oli jo selvää, että Stenson vie The Claret Jugin jäätävän upealla pelillä. Kävelimme väyliä 17 ja 18 pitkin kohti griiniä. Saavuttuamme paikalle Stenson oli juuri saamassa kannunsa. Juuri mitään en siitä nähnyt, sillä yleisöä oli paikalla paljon. Standing ovationien saattelemana Stenson kiersi katsomoiden eteen ja kiitti osaltaan saamasta huomiostaan.

Puheessaan Henrik vaikutti yllättävän tyyneltä. Hämmentävää, miten tyynesti nelikymppinen rajut ylä- ja alamäet urallaan kokenut kolmen lapsen isä pystyi suhtautumaan voittoon, joka varmasti on ollut hänen unelmansa jo lapsesta asti. Jälkeenpäin BBC:n haastattelussa kilpaurheilija paljasti kuitenkin paljon luonteestaan: nälkä ei ollut vielä tyydytetty. Lisää majoreita olisi kuulemma kiva voittaa. 

Juhlallisuuksien jälkeen jatkoimme Troonin kylään syömään. Ylipitkän kävelyn jälkeen saimme nauttia Wee Hurrie -ravintolassa fish and chipsiä maailman huipulta.

Matkakaverini, Peuramaa Golfin toimitusjohtaja, Juha Tuukkanen kiitti seuruettamme whatsappissa elämänsä parhaasta golfpäivästä, jolloin ei itse ole päässyt pelaamaan. Paljon ja hyvin sanottu!

Jää nähtäväksi, saanko oman elämäni aikana vielä nauttia majorista, jossa suomalainen on juhlittavana mestarina. Jotenkin tuntuu, että lähin mahdollisuus näyttäytyi Tawastin lyöntipelin SM-kisoissa, joita seurasin paikan päältä perjantaina. Siellä kultaa voittaneen Oliver Lindellin kaltainen lahjakkuus saattaisi olla omaa unelmaani toteuttamassa, mikäli hänelle kyettäisiin löytämään ruotsalaisten rakentaman tyyppinen koneisto ympärille.

Minä olen kuitenkin täysin väärä mies kommentoimaan tai arvioimaan sitä, mitä tulisi tehdä. Aion jatkossakin vain keskittyä nauttimaan gladiaattorien esityksistä. Tänään on luvassa Western Gailes ja iltapäivällä Prestwick St. Nicholas. Turnberryn Ailsan ja Prestwick Golf Clubin jälkeen alkaakin keskiviikkona kotimatka.

Etsi luettavaa