Hyppää sisältöön

Nokian Rock: Silmäkarkkia sarjatulella

Nokian Rock-kentällä silmä lepää.

Tiistaina iltapäivällä yli-innokkaat, mutta ei-enää-keltanokka-kenttätestaajat, saapuivat intoa puhkuen Alastalon kartanolle eli River Golfin klubitalolle. Pian oli alkamassa odotettu startti uudella Rock-kentällä, joka täytti kaikki odotukset.

Keli oli kohdallaan ja odotukset korkealla, kun saattelimme pallot ilmaan ykkösen tiiauspaikoilla.

Väylät yksi, kaksi ja kolme ovat entisiä River-kentän väyliä. Nämä väylät kelpaa hyvin alkupaloiksi pääruokaa odotellessa. Ykkösväylän tulee hotkaisseeksi niin nopeasti, ettei ehdi oikein maistaa mitään. Tuntui tutulta ja turvalliselta. Toisella väylällä nälkä vaan kasvaa, kun tiiltä huomaa, että lipulle on suora linja ja sinne pääsisi ainoastaan yhden pysähdyksen taktiikalla onnistuessaan tilkkaamaan suoraan, ei siksakkia, eikä kuvio-ommelta. Kolmas väylä käy jo herkuttelusta. Mukavan mittainen par 3, jonka korotettu griini on kapean joen takana. Pallo tuppaa jäämään rinteeseen ja siitäkös on helppo joko mestarin elkein chipata lipulle tai sössiä koko homma kylkkärillä. 

Popsittuamme nämä alkupalat suuntasimme väylälle numero neljä ja totesimme, että nyt alkoi Rock soimaan. Ihan kuin joku olisi kääntänyt kanavan ja kuulisit jotain uutta ja menevää musaa, joka tempaisi mukaansa välittömästi. Uusi väylä tuntui mukavan avoimelta ja sopivan muotoillulta. Suolana ja pippurina levittäytyivät laajat bunkkerit väylän oikealla puolen ja griinin edessä.

Griinillä mukavasti muotoa ja upea kunto. Tässähän alkaa innostua! 

Silmäkarkkia sarjatulella

Rock-kentällä löytyy myös vettä.

Rock-kentällä löytyy myös vettä.

Mika Viinikka

Viides reikä (par 5) oli mieleenpainuva ja upea pelikokemus. Dogleg, joka kaartuu oikealle lammen rantaa myötäillen ja jonka griini on kukkulan päällä. Tällä väylällä todella haluaa onnistua ja pistää parastaan. Griinillä ympäröivää maisemaa katsellessa alkaa jo miettiä, että olisikohan Nokian Taivalkunnassa yhtään tontteja kaupan?

Sitten alkaakin tulla sitä silmäkarkkia ja ilahduttavia yksityiskohtia sarjatulituksena, kuten laukauksia kenttää reunustavan jylhän kallion takaa, josta kantautuu läheisen ampumaradan äänet. Miedosti kumpuilevat kuivat ja hyväkuntoiset väylät ja juonikkaat griinit pitävät huolen siitä, että peli ei mene pallon vierittelyksi ja mailan huiskutteluksi vaan peli ja väylän juoni pitää otteessaan ihan pallon upotukseen asti. Tällaisen pelin tuoksinassa on helppo irtautua täysin arjesta ja työkuvioista ja nauttia pala palalta tuntemuksista, joita uusi kenttä, kaunis miljöö ja peli herättävät.

Yksi ihanin asia Rock-kentän uusissa väylissä on se, että kaukaa katsottuna väylä ei näytä välttämättä kovin erikoiselta, mutta tiiboxissa avautuva näkymä saattelee sitten tarinan alkuun. Yllätyksellisyys, yhteisöllisyys ja käytännöllisyys nivoutuvat, kun ottaa huomioon sen, että väylältä toiselle tarjoillaan näkymiä monin paikoin ja esimerkiksi väylän 11 griinin tapahtumia voi seurata ympäröiviltä väyliltä ja innostua muiden onnistumisista. Käytännöllisyys tulee kuvaan sitä kautta, että palloille ei löydy hirveästi semmoista jemmapaikkoja, joista niitä kentällä etsittäisiin pelikaverien voimin ja aiheutettaisiin viivytystä peliin.

Etuysi puoleentoista tuntiin

Rockilla näkyi myös kalliokiipeilijöitä.

Rockilla näkyi myös kalliokiipeilijöitä.

Mika Viinikka

Pelaamme etuysin puoleentoista tuntiin kahdestaan ja parin saattelemana siirryymme ansaitulle kaffipaussille. Uusi taukotupa on upea. Lasitetun terassin sohvalle tai keinuun jäisi mieluusti istumaan pidemmäksikin aikaa ja pelaisi vaikka erän shakkia. Kioskin ohi pysähtymättä päästeleviä varoitetaan pelaamasta tyhjällä vatsalla. Riverissä voi nääs joka kerta pelata itsensä Bufferiin, joka on klubiravintolan hauska nimi.

Takaysin mieleenpainuvimmat reiät ovat yksitoista ja kaksitoista. Yhdennentoista reiän griiniä ympäröi kolmelta reunalta lampi. Mielikuvituksellinen on tämä par 3, ja mielikuvitustaan joutuu käyttämään myös jokainen puttaaja tällä viheriöllä. Kahdestoista reikä on vaikea par 4, joka avataan loivaan alamäkeen, mutta jatko lyödään jyrkkään ylämäkeen.

Kolmastoista reikä myötäilee kallioisen metsän reunaa. Se on pitkä par-4 ja kentä hcp 1 -reikä, jolla tulee lyötyä niin monta lyöntiä, että pitää oikein sormin laskeskella. Sen perään tulee onneksi mukava par 3, jossa avaus birkkupaikalle ja varma par sisään. Tähän on hieno lopettaa uusien väylien osuus.

Neljännellätoista reiällä rakastan sitä ääntä, joka kuuluu, kun draivi osuu kohdalleen ja kallioseinämästä kaiku kajauttaa upean kilahduksen ilmoille. Taapertaessa pitkää väylää huomaamme kiipeilijäporukan väylää reunustavalla kallioseinämällä. Oma rehkiminen lyöntien kanssa alkaa naurattaa, kun katsoo heidän touhuaan.

Bufferin burgerit pitävät nälän loitolla 

Kivimonumentti, joka sijaitsee 15. tiiauspaikan luona muistuttaa meitä kuitenkin taas, että nyt ollaan rockaamassa, joten jatkamme päättäväisenä, joskin jo vähän väsyneinä eteenpäin. Väylä seitsemäntoista on viimeisestä kolmesta väylästä jännittävin ja ansaitsisi olla ehdottomasti kentän päätösväylä. Griini on vesiesteen takana ja lyötyäni kirjaimellisesti vesilintua päätän, että ylitän veden vaikka siihen tuhraantuisi kymmenen palloa. Kerrytän vesipallovalikoimaa entisestään, mutta tunnen olevani kuitenkin voittaja, kun selviän vihdoin griinille.

Viimeinen reikä tarjoaa loivan laskun takaisin maan pinnalle ja pian ollaan jo pakkaamassa bägejä auton perään. Kello on kahdeksan ja parkkiksella vielä mukavasti autoja. Ja miksei olisi? River on gogolfilaisten viikon kenttänä ja riveriläiset viettävät kaveriviikkoa. Syksy on kauneimmillaan ja päivän valoa riittää vielä mukavasti. Ravintola Bufferikin palvelee iltayhdeksään!

Jos nälkä iskee iltasella löytyy Bufferista hyvät pizzat ja hampurilaiset, joista testasimme Beef Burgerin, Onion Burgerin ja Cheese Burgerin. Suosikkimme oli ehdottomasti Onion Burger. Sipulin ystävää oli muistettu paistetulla sipulilla, paahdetulla sipulilla ja valkosipulimajoneesilla. Täyttävä annos miehekkään punakalla, mutta mehukkaalla pihvillä pitävää nälän takuulla loitolla kauemmin kuin euron juustot mäkkärissä.

Kotimaan kausi on ehtoopuolella. Haravointiin on aikaa myöhemminkin ja bunkkereissakin saa haravoida, joten nyt golfataan ja rockataan kuin viimeistä kesäpäivää! Nautinnollisia golfhetkiä kaikille toivottaa kenttätestaajat!

MIKA VIINIKKA

Etsi luettavaa