Neljäs päivä, osa 2: Eksoottinen kenttä suistoalueella, jossa uppoaa tunnin ja viiden sekunnin birdie-putti
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Torstaina iltapäivällä oli vuorossa Tornio Golf, jossa kaksikko pääsi ulkomaille ensimmäistä kertaa pitkään aikaa.
VIRPINIEMESTÄ MATKA jatkui Lappiin tai oikeastaan Meri-Lappiin, Tornioon. Aiemmin tällä viikolla olin saanut ystävältäni viestin: ”Pelatkaa sitten Tornio! Se on Suomen erikoisin kenttä, eikä kukaan tiedä siitä. Vain väylät on maata, kaikki muu vettä! Bonnarina puolet kentästä Ruotsissa.”
Kun kerroin, että Tornio kuuluu matkasuunnitelmiimme, hän lupasi tarjota kahvit 80 lyönnin alituksesta.
Otin haasteen vastaan.
TORNIO GOLF on tosiaan siitä erikoinen kenttä, että iso osa siitä sijaitsee Ruotsin puolella. Keskellä kenttää kulkee suurilla, punaisilla paaluilla merkitty valtakunnan raja, joka ylitetään kierroksen aikana useaan otteeseen. Onneksi saimme kierrokselle paikallisoppaaksi toimitusjohtaja Jukka Ryhäsen, joka tiesi tietysti tasan tarkkaan, milloin ollaan Suomen ja milloin Ruotsin puolella.
Rajan ylittäminen tuo matkailun näkökulmasta eksotiikkaa kierrokselle, mutta korona-aikana siitä on tullut taakka.
Vuosi sitten kauden alla Torniossa saatiin neuvotella viranomaisten kanssa siitä, voidaanko golfia pelata Torniossa lainkaan, kun rajat ovat kiinni. Lisäksi Tornio Golfin pelaajista moni tulee Ruotsin puolelta. Korona-aikana ruotsalaisia pelaajia onkin ollut selvästi normaalia vähemmän.
Kun muualla Suomessa koronaepidemia on vaikuttanut positiivisesti golfin pelaamiseen, Torniossa näin ei ole asianlaita.
Kenttänä Tornio Golf on ainutlaatuinen, sillä se on rakennettu Torniojoen suistoalueelle. Ystäväni oli oikeassa: pääosin vain väylät ovat maata ja lähes kaikki muu vettä.
Palloja kannattaakin varata mukaan kosolti, eivätkä kalliit tour-pallot todellakaan ole proshopin suosituin myyntiartikkeli.
Vettä tai estealueita on usein molemmin puolin väylää, mutta toisaalta väylät ovat usein leveitä ja karheikot kapeita kaisteleita väylän ja veden välissä.
Se, mikä Tornio Golfissa yllättää, on kentän huippukunto. Näillä leveysasteilla luulisi, että ankara talvi vaikuttaisi kentän kuntoon, mutta ensimmäistä viheriötä kohti tallustellessa ei voi kuin ihmetellä, sillä ruohomatto on kuin samettia ja viheriö erinomaisessa kunnossa.
Ryhänen on selvästikin ylpeä kentästään – ja syystäkin. Iso kiitos loistavista pinnoista kuuluu kenttämestari Markku Haimilalle, joka on toisen polven kenttämestari Tornio Golfissa ja työskennellyt kentällä lähes koko ikänsä.
Torniossa myös maltti on valttia. Ryhänen osoittautuu oivalliseksi paikallisoppaaksi, sillä hän kehottaa oikeissa paikoissa pitämään draiverin bägissä ja sijoittamaan pallon väylällä joko puumailalla tai raudalla.
Se toimii, sillä alun hankaluuksien jälkeen peli alkaa meillä molemmilla löytyä.
MITÄ PIDEMMÄLLE kenttää pääsemme, sitä selvemmin käy ilmi, että kyseessä on täysin ainutlaatuinen kenttä Suomessa. Vettä on usein sekä oikealla ja vasemmalle, eivätkä esteet ole mitään pieni lammikoita.
Layout on kuitenkin selkeä ja peliä täytyy suunnitella hyvin tarkasti ja mailavalintoihin täytyy kiinnittää erityisen tarkasti huomiota.
Raja ylitetään kierroksen mittaan niin monta kertaa, että pitkän matka ja vähäiset yöunet ovat väsyttäneet pelaajat sen verran pahasti, että on myönnettävä, ettei aina tiedä, ollaanko sitä Suomen vai Ruotsin puolella.
Kuutosreiällä tästä ei kuitenkaan voi erehtyä. Viheriön vieressä sijaitsevaan rajapyykkiin on kiinnitetty kyltti, joka näyttää, kummalla puolella rajaa ollaan.
Tällä reiällä on myös mahdollisuus tehdä se kuuluisa maailman pisin hole-in-one, jos reikä on kairattu Suomen määperään, sillä lyönti lähtee Ruotsin puolelta. Aikavyöhyke ehtii vaihtua, pallon lento kestää tyypillisesti sen tunnin ja viisi sekuntia.
Mikään helppo rasti tämäkään reikä ei ole, sillä viheriön edessä on suuri vesieste. Toimitusjohtaja Ryhänen laitettiin näyttämään haastattelun päätteeksi mallisuoritus, josta hän selvisi nappisuorituksella.
Vaikka holaria ei meistä kukaan tehnytkään, tämä birdie-putti Ruotsista Suomeen jäi ikuisesti mieleeni – ja onneksi se taltioitui myös videolle, kun Tuomas oli hereillä.
BIRDIEJÄ TULI Torniossa lopulta yhteensä peräti kahdeksan, molemmille neljä, joten Facebook-kisamme birdie-saldo näytti Tornion jälkeen yhteensä 26:ta.
- Tuomas 16
- Jussi 10
80 lyöntiä alittui (klubitiiltä) kirkkaasti, kun onnistuin pelaamaan Draivi pohjoiseen -matkan toistaiseksi parhaan kierrokseni: 74 lyöntiä. Myös Tuomas pelasi totutun hyvin: 17 reikää kaksi yli parin, mutta yhdelle reiälle tuli valitettavasti viiva.
Kahdeksan maissa illalla pääsimme lopulta lähtemään kohti Rovaniemeä, jossa viettäisimme torstain ja perjantain välisen yön. Draivi pohjoista -matkaa on jäljellä vielä kaksi kierrosta. Rankka mutta sitäkin antoisampi matka on siis lähestymässä loppuaan.
