Näin Old Coursea hoidettiin huippukuntoon The Open -viikolla – apuna oli kentänhoitajia eri puolilta maailmaa ja Toron ympäristöystävälliset koneet

Peuramaa Golfin kenttämestari Pawel Wasalski oli mukana ”lavastamassa” kauden päänäytöstä golfissa. Hän oli vapaaehtoisena kentänhoitotehtävissä The Openin juhlakilpailussa St Andrewsissä.

Golfin major-turnaukset ovat näytelmiä, joiden pääroolissa ovat pelaajat ja sivuosaa esittävät pelaajien caddiet. Suurena näyttämönä toimivat tietenkin huippuluokan kentät. 

Vähän turhankin pienelle huomiolle näissä esityksissä jäävät ”lavastajat” eli kenttämestarit ja kentänhoitajat, jotka mahdollistavat maailman parhaille golfareille loistavat olosuhteet selvittää, kuka on sillä viikolla maailman paras golfari.

Heinäkuun alussa major-näyttämönä toimi maailman kuuluisin golfkenttä eli St Andrewsin Old Course, joka isännöi The Openin 150-vuotiskilpailua. Kilpailijoita oli mukana 156 ja vähintään monta henkilöä oli kisaviikolla tekemässä töitä golfkentällä.

St Andrewsin normaalin henkilökunnan lisäksi kentänhoitotehtäviin matkusti kisaviikolla kenttämestareita eri puolelta maailmaa. Yksi heistä oli Pawel Wasalski, joka työskentelee Peuramaa Golfissa kenttämestarina.

Hiilineutraali kisa

Peuramaa Golfia ja St Andrewsin Old Coursea yhdistää se, että molempia kenttiä hoidetaan yhdysvaltalaisen Toron koneilla. Siis niillä, jotka tunnistaa jo kaukaa punaisesta väristään.

Tänä vuonna The Openin teemana oli pudottaa kilpailun hiilijalanjälki minimiin, ja myös kentänhoidossa sitouduttiin tavoitteeseen. Sen saavuttamisessa auttoi merkittävästi se, että käytössä olivat Toron leikkurit.

Väylät ja semiraffit leikattiin päästöjen vähentämiseksi Toron Reelmaster 5010-H -koneella, joiden leikkuuyksiköissä on akkukäyttöiset sähkömoottorit, mikä vähentää polttoaineen kulutusta. Viheriöt puolestaan leikattiin Toron Greensmaster E-Triflex-koneilla, joka on markkinoiden ainoa täysin sähkökäyttöinen viheriöleikkuri.

”Royal & Ancient halusi järjestää hiilineutraalin The Openin. Suurin ero seitsemän vuoden takaiseen kilpailuun olikin se, että nyt griinit leikattiin päältä ajettavilla koneilla”, Wasalski sanoo.

---

---

Kompromissia viheriöiden laadun suhteen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä nykyään päältäajettavien koneiden työnjälki on verrattoman hyvä. Niiden käyttäminen on myös tehokkaampaa ja sitoo vähemmän henkilökuntaa kuin viheriöiden leikkaaminen työnnettävillä leikkureilla.

St Andrewsissa on todella suuret viheriöt. Niiden pinta-ala on peräti 2,5 hehtaaria. Siinä missä singel-leikkureita ja työntekijöitä tarvittiin edellisessä St Andrewsissa pelatussa The Openissa peräti 24 pelkästään leikkaamaan viheriöitä, tänä vuonna selvittiin kahdeksalla leikkurilla ja kentänhoitajalla.

Aikaisia aamuherätyksiä

Nopeus The Openissa on todella tärkeää, sillä kisa poikkeaa suurimmasta osasta golfkilpailuja siinä, että pelaajia ei voida lähettää kahtena ensimmäisenä päivänä matkaan kahdelta tiiltä, vaan kaikki starttaavat ykköseltä.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että The Openit pelataan links-kentällä, joiden reititys menee perinteisesti siten, että ensin pelataan yhteen suuntaan yhdeksän reikää. Puolivälin jälkeen käännytään takaisin toiseen suuntaan ja palataan takaisin klubille.

Jotta 156 pelaaja ehtisi pelata kierroksen loppuun ennen pimeän tuloa lähetetään ensimmäiset pelaajat matkaan jo klo 6.30 aamulla.

Kentänhoitajilla tämä tarkoittaa todella aikaisia aamuherätyksiä. Wasalskin mukaan työt kentällä alkoivat kisapäivinä jo klo 4.30. Aamuvuoro kesti yleensä klo 10:een saakka ja toinen työvuoro koitti iltapäivällä.

Wasalskin tehtävänä kilpailun aikana oli hoitaa kolmea suurta bunkkeria, joiden nimet ovat Shell, Hell ja Cottage. Haravoinnin lisäksi bunkkereita hoidettiin kastelemalla.

”Bunkereiden kastelun tarkoitus oli pitää hiekkaa paikallaan, jottei tuuli veisi sitä yhteen reunaan. Aamulla ei ollut enää aikaa muotoilla niitä uudestaan”, Wasalski kertoo.

Koska links-kentät sijaitsevat lähellä merta, niillä tulee usein kovaa. Tästä syystä links-kentillä olevat bunkkerit ovat usein syviä poteroita, koska muuten tuuli voisi lennättää esteistä hiekan pois.

Hell-bunkkeri on yksi maailman kuuluisimmasta hiekkaesteistä. Se on lähes kolme metriä syvä ja erittäin suuri pinta-alaltaan. Wasalski kertoo, että yhtenä päivänä bunkkeriin ajettiin traktori, jolla tasoitettiin hiekka tasaiseksi, koska käsin siinä olisi mennyt liikaa aikaa.

Bunkkerien lisäksi Wasalski kasteli myös kumpuja ja muita kuivia alueita bunkkerien vieressä. Tämäkin tehtiin käsin letkulla, koska koko kenttä haluttiin pitää mahdollisimman tasalaatuisena. Maaperän kosteus mitattiin ja tarvittaessa Wasalski ja kumppanit suihkuttivat päälle vettä.

”Sadettimia ei käytetty kentällä lainkaan, vaan kaikki kasteltiin käsillä, jotta saatiin mahdollisimman tarkka tulos”, Wasalski sanoo.

Töiden lomassa vaihdettiin ajatuksia

Wasalski koki hiekkaesteiden hoitamisen paljon mielekkäämmäksi kuin esimerkiksi viheriöiden ja väylien leikkaamisen. Näin hän pystyi töiden lomassa vaihtamaan ajatuksia muiden ammattilaisten kanssa kentänhoidosta.

Wasalskin mukaan oppia St Andrewsiin oli saapunut hakemaan kenttämestareita eri puolilta maailmaa, kuten Yhdysvalloista, Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Myös yksi kentänhoitaja ensi syksyn Ryder Cup -kentältä Marco Simonelta oli tullut hakemaan oppia suurkilpailun vaatimista hoitotöistä.

St Andrews on siitä erikoinen paikka, että kenttä pyritään pitämään lähes aina kilpailukunnossa, eikä isoja kilpailuja varten tehdä mitään erityisiä virityksiä. Syynä on se, että kentällä pelataan vuosittain Alfred Dunhill Links Championship ja viiden vuoden välein The Open.

”Valmistautuminen The Openiin ei ikinä lopu eikä ala. Kenttää hoidetaan aina The Openia varten”, sanoo Wasalski, joka on aiemmin työskennellyt lähistöllä sijaitsevan The Dukesin kentänhoitajana ja on myös St Andrews Golf Clubin jäsen.

Tänä vuonna ennen The Openia kenttä oli kuitenkin kuusi viikkoa ennen kilpailua suljettu. Tänä aikana lyöntijälkien paikalle ehti kasvaa ruoho. Lisäksi tietyille kentin osille, joille maailman parhaiden pelaajien epäonnistuneet lyönnit todennäköisesti päätyisivät, annettiin kasvaa normaalia pidempi karheikko.

Pitkän hellejakson vaikutukset

Haasteita kentänhoitoon toi pitkä hellejakso, joka vaivasi kesällä koko Eurooppaa aina Skotlantia myöten. Korkeiden lämpötilojen ja kuivuuden vuoksi St Andrewsissa vallitsi The Openin aikaan poikkeukselliset olosuhteet.

”Väylät olivat niin kuivia, että niistä tuli hydrofobiset eli vettähylkivät, eikä vesi mennyt nurmen läpi”, Wasalski sanoo.

Moni tv-katsoja varmasti kiinni heinäkuussa huomioita, että väylät olivat normaalia kellertävämmät. Ne toki vastasivat järjestäjien toivomuksia ja links-golfin periaatteita.

”R&A haluaa, että väylät ovat kovat ja nopeat. Sama juttu pätee griineihin”, Wasalski kertoo.

Myös viheriöiden suhteen järjestäjät onnistuivat yli odotusten. Puttipinnat olivat Wasalskin mukaan juuri sopivan nopeat ja ennen kaikkea johdonmukaiset. Niiden eteen tehtiin erittäin paljon töitä myös kisaviikon aikana.

”Viheriöt leikattiin sekä illalla että aamulla. Viheriöiden stimp-lukema mitattiin aina ennen leikkuuta ja leikkuun jälkeen. Tarvittaessa griinit leikattiin uudestaan, jos ne olivat liian hitaat”, Wasalski toteaa.

”Viidestä seitsemään senttiä oli hitaimman ja nopeimman griinin välinen ero stimp-lukemassa. Tällaista eroa eivät ammattilaiset eivätkä varsinkaan amatöörit pelatessa huomaa.”

Kisan edetessä viheriöt muuttuivat liukkaammiksi, kuten kaikissa golfkisoissa on tapana. Tämä johtuu ennen kaikkea viheriöiden kuivumisesta.

”Joka päivälle haluttiin lisätä nopeutta, jotta griinit muuttuisivat vaikeammiksi ja jyvät erottuisivat akanoista. Tavoite oli, että viimeisenä päivänä stimp-mittarin lukema olisi ollut yksitoista jalkaa”, Wasalski sanoo.

Yksitoista jalkaa ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta links-kentälle se alkaa olla miltei maksimi, koska kova tuuli voisi liikuttaa palloa, mikäli ”stimppi” olisi liian suuri.

Kenttä virheettömässä kunnossa

Kaiken kaikkiaan golfkentän kuntoa kisaviikon aikana Wasalski kuvailee englannin kielen sanalla immaculate eli moitteeton. 

”Old Course on aina hienossa kunnossa, mutta nyt se oli virheetön”, hän tuumaa.

Kiitos tästä kuuluu vastaaville kenttämestareille, kentän vakituisille työntekijöille, Wasalskin kaltaisille vapaaehtoisille ammattilaisille ja tietysti Toron koneille.

”Kaikki kalusto oli kisassa viimeisen päälle ja Torolta oli porukkaa paikalla varmuuden vuoksi, mutta koneidenkaan kanssa ei tullut ongelmaa”, Wasalski sanoo.

Kaikena kaikkiaan Wasalski oli enemmän kuin tyytyväinen viikon työharjoitteluun golfin kehdossa. Vastaavaa kokemusta hän suosittelee kaikille kentänhoidon parissa työskenteleville. Jos mahdollisuus aukeaa, matkaan kannattaa lähteä hakemaan tärkeää oppia.

”Menisin ilman muuta uudestaan. Ensi vuonna The Open pelataan Liverpoolissa. Ajattelin kyllä mennä, jos saan vain paikan”, hän sanoo.

Kentänhoidon ohella Wasalski ehti myös seuraamaan kilpailua. Hän oli lähellä näkemässä, kuinka Cameron Smith nappasi uransa ensimmäisen voiton Rory McIlroyn nenän edestä. Roryn kohtaloksi koitui Wasalskin näkemyksen mukaan juuri puttipeli virheettömillä mutta vaikeilla viheriöillä.

”Hän löi päätöspäivänä 18 griiniosumaa ja otti 36 puttia. Se oli liikaa ja parempi pelaaja voitti, aivan kuten Rory itsekin sanoi”, Wasalski kertoo.