Millaisia mailoja ovat Cobran Speedzone-draiverit? Antti Vaalas otti selvää

Sain tehtäväkseni selvittää, millaisia mailoja Cobran Speedzone-draiverit ovat ja kenelle ne sopivat. Tehtävä on mukava, sillä uusia draivereita on aina jännä kokeilla.

ALOITAN TUTUSTUMALLA mainosmateriaaleihin. Pitkään golfia pelanneena ja joskus mailoja myyneenä en usko sanatarkasti mailanvalmistajien myyntipuheisiin, mutta mainosmateriaali kertoo tietenkin mailoista jotain ja sitten tajuaa helpommin, mitä eri yksityiskohdilla on haettu.

Jo nimi Speedzone kertoo, että näillä mailoilla pallon on tarkoitus ampaista lavasta kovalla vauhdilla. Cobran brändiä onkin aina leimannut sen nimeen sopiva sähäkkyys. Draivereiden ulkonäössä on aggressiivisuutta, ja mainosmateriaali tulvii mittareita ja urheiluautoja.

Nimen loppuosalla eli zone-sanalla viitataan puolestaan kuuteen eri alueeseen, joilla mailat esiintyvät kilpailijoihin verrattuna edukseen. Joku alueista hymyilyttää, esimerkiksi Aero Zone. Voisiko maila oikeasti olla merkittävästi virtaviivaisemmin suunniteltu kuin muut? En usko, ennen kuin tuulitunnelitesteissä toisin todistetaan.

Mutta luen mielenkiinnolla esitteen väittämät Power ja Strength Zonesta. Näillä Cobra viittaa mm. draiverin lyöntipintaan, jossa CNC-jyrsittyä pinta-alaa on sanottu kasvattaneen jopa 95 prosenttia.

LAVAN OSUMAKOHTAA koristaa tyylikäs ääretön-symboli, jonka tulkitsen kertovan sekä rajattoman pitkistä avauksista että aiempaa isommasta osuma-alueesta. Käytännössä osuma-alueen kokoa on vaikea arvioida, mutta pidän siitä, kuinka lyöntipinta ulottuu muutaman sentin etureunan yli aina niin sanotusti katolle asti.

Tämä yksityiskohta näyttää hyvältä. Mietin, suojaako se mailaa ikäviltä osumajäljiltä, jotka syntyvät alta lyödyistä draiveista. Tätä en suostu kuitenkaan testaamaan, joku muu kuin minä saa lyödä kynttilät.

Strength Zonella kerrotaan lavan lujasta rakenteesta. Cobra puhuu T-Bar-rungosta tarkoittaen lavan yläosan keskellä kulkevaa titanium-palkkia. Muuten yläosa on kevyttä hiilikuitua, jota on jopa niin paljon, että 25 grammaa enemmän painoa on pystytty siirtämään pohjaan.

”Selaan läpi dataa parin viime vuoden aikana lyömistäni draivereista, enkä löydä kovempia lukemia.”

SITTEN KOKEILEMAAN. Testaan kolmea eri Speedzone-draiveria: Speedzonea, Speedzone Extremeä ja Speedzone Tour Lengthiä. Jokaisessa mailassa on nostokulmaa 10,5 astetta.

Lyöntitestit tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin lyön sisätiloissa jokaisella mailalla viisi palloa. Pallon lähtönopeutta, kierrettä ja lentokaarta analysoidaan Foresight GC Quadin avulla.

Saan kaikilla mailoilla käytännössä saman pallon lähtönopeuden. Keskiarvo Speedzone Tour Lengthillä on 145 mph, kahdella muulla 144 mph. Se on kelpo lukema minunlaiselle ’’seniorigolfarille’’ jonka paras vauhti on jäänyt kauas 80-luvulle.

Selaan läpi dataa parin viime vuoden aikana lyömistäni draivereista, enkä löydä kovempia lukemia. Hyväksyn, että Speedzonen olevan pitkälle lyövä draiveri. Toki täytyy sanoa, että tänä päivänä moni muukin maila on.

Mielenkiintoista on se, että Speedzone Tour Length on kärjessä. Siinä kun on tuuman (44,5) muita lyhyempi varsi. Idea mailaan on haettu Rickie Fowlerin muita tour-pelaajia lyhyemmästä draiverista. En siis menettänyt lyhyemmällä varrella yhtään pallon lähtönopeutta, enkä myöskään mailanpään nopeutta. Tästä myöhemmin lisää.

VAIKKA PALLON LÄHTÖNOPEUS jokaisella mailalla oli käytännössä sama, mailojen välillä löytyy myös eroja. Isoin on lyöntikaaren korkeudessa. Speedzone Tour Lengthillä ja Speedzonella korkeus on keskimäärin 20 metriä, joka on matala.

Matalaa lentokaarta selittää se, että kummankin mailan pohjassa on kaksi painoruuvia, toinen etu- ja toinen takaosassa. Olen laittanut kummassakin painavamman eteen, joka madaltaa kaarta. Extremessä on vain yksi ruuvi, joten säätömahdollisuutta ei ole.

Extremellä lyöntikaaren korkeus onkin odotetun korkea: 30 metriä. Lavan muotoilu, ja se takana sijaitseva painoruuvi avustavat pallon korkealle.

Foresight antaa lyöntimatkan, vaikka olemme sisätiloissa. Pisimmät kaaret (ilmassa keskimäärin 220 metriä) tulivat SpeedzoneTour Lengthillä. Normaalimittaiset Extreme ja Speedzone olivat ilmalennoltaan 5 metriä lyhyemmät.

ON AIKA siirtyä rangelle. Haluan tutkia mailoja tarkemmin, etenkin miltä ne näyttävät lähtöasennossa. Olen säätänyt jokaisen neutraaliin asentoon. Se, että mailan ulkonäköä voi muuttaa lähtöasennossa, on hieno yksityiskohta tämän päivän säädettävissä draivereissa.

Mietin esimerkiksi Extreme-draiveria, johon on sisäänrakennettu niin paljon ’’näkymätöntä’’ slaissinestoa, että tarvitseeko klubipelaajan, joka välillä slaissaa enää kääntää lyöntipintaa suljetuksi. Onhan se mukavampi, jos lavan voi jättää neutraaliin, suoraan asentoon ja siitä lyödä suoria avauksia.

Ulkona selviää, että mailat ovat erittäin helpot lyödä. Mitään yllätyksiä ei enää tule. Extremellä pallo nousee toisia mailoja korkeammalle, mutta muita eroja mailojen välillä lentokaaressa ei ole. Extremen ja Speedzonen ero visuaalisesti on toki selvä. Extreme näyttää lähtöasennossa isommalta. Tämä johtuu lavan muotoilusta, jossa painoa viety mahdollisimman taakse.

Entä kenelle sopii paremmin Speedzone Extreme ja kenelle Speedzone?

Extreme sopii pelaajille, jotka haluavat kaiken mahdollisen helpotuksen omiin avauksiin. Extremessa paino on niin takana ja kaukana lyöntipinnasta kuin mahdollista. Sen ansiosta maila on vakaa, nostava ja suoristaa slaissia. Sitä se on ja sellaisena pysyy, sillä painotusta mailassa ei pysty säätämään.

Tavallinen Speedzone on valinta klubipelaajalle, joka ei yleensä slaissia pelkää. Siinä on myös kaikki mahdollinen säätövara, pelaaja voi testata itselleen juuri oikean kombinaation painotusta ja lyöntipinnan asentoa.

Cobra itse suosittelee Speedzonea singeli-tasoituksella ja Extremeä korkeammalla tasoituksella pelaaville.

”Jos koet draiverin vaikeaksi mailaksi, testaa ihmeessä lyhyempää vartta.”

LOPUKSI VIELÄ asiaa lyhyemmästä Tour Length -mallista, joka on saatava Speedzoneen. Kuten aiemmin kerroin, en menettänyt yhtään vauhtia, vaikka varsi oli tuuman lyhyempi.

Nykyajan draiverit ovat pitkävartisia. Tämän on mahdollistanut aiempaa kevyemmät materiaalit. Lavat ovat malliltaan helpompia lyödä kuin koskaan ennen. Silti monilla on vaikeuksia käyttää draiveria. Voisiko tämä johtua liian pitkästä varresta?

Kyllä, olen varma, että monen pelaajan kohdalla kyse on juuri tästä.

Joten jos koet draiverin vaikeaksi mailaksi, testaa ihmeessä lyhyempää vartta. Cobran Tour Length -draivereissä lyhyemmän varren vaikutus mailan kokonaispainoon on huomioitu, lavat siis tulevat painavammilla ruuveilla kuin muut mallit.

Saatat myös huomata, että sinulle käy kuin minulle: lyhyempi varsi svingaa yhtä kovaa kuin pitempi. Silloin valinta on selvä, lyhyempi varsi on aina pitempää helpompi ja varmempi. Tuuman ero mitassa ei saata kuulostaa merkittävältä, mutta itse koen sen heti lähtöasennossa paljon helpommalta.

Katso kaikki Cobran demopäivät ja tule testaamaan uutuusmailat. Tutustu demokalenteriin Golftapahtumat-sivustolla.