Kolmen bogin lopetus – Golftarina Ed Sneedin unohtumattomista hetkistä Augusta Nationalilla

Ensimmäinen kisa jota jännitin sohvan reunalla sydän kurkussa, oli vuoden 1979 Masters Tournament. Fuzzy Zoellerin voiton sijaan se jäi mieleen Ed Sneedin tappion myötä.

Teksti Antti Vaalas Kuvat Augusta National / Getty Images

Artikkeli on julkaistu GoGolfin lehdessä 4/2020.

Voit kuunnella Golftarinan myös Antti Vaalaksen kertomana podcastista, johon pääset tästä: Ed Sneed – kolmen bogin lopetus

Mikä oli ensimmäinen golfkilpailu, jota herkeämättä seurasit televisiosta? Onko sinulle jäänyt mieleen niin kiehtova kisa, että kävi kuten minulle – jäit koukkuun ja rakastuit lajiin?

Ikimuistettava kisa syntyy monenlaisista tekijöistä. Jännitystä ja täpäriä tilanteita tarvitaan tietenkin. Ja mahtavia suorituksia paineen alla, pääosissa lajin suuret nimet höystettynä muutamilla yllättävillä pelaajilla. Tai miltä kuulostaisi tarinan kaari, jossa pikkuhiljaa rakentuva pahaenteinen tunnelma laukeaa kaikessa karmivuudessaan viimeisellä viheriöllä muistutuksena siitä, kuinka julmaa urheilu ja elämä voi joskus olla.

Vuoden 1979 Masters Tournament sisälsi yhdistelmän näitä kaikkia elementtejä. 

Masters Tournament teki hienon teon muutama vuosi sitten, kun se lisäsi päätöskierroksen televisiolähetyksen jokaisesta kilpailusta vuodesta 1968 lähtien YouTube-kanavalleen. Tätä voi pitää yllättävänä, sillä kisan järjestävä Augusta National on halunnut pitää kentän ja kilpailun yllä salaisuuden verhoa. Heidän lisäkseen kisaa ovat todistaneet vain paikalle päässeet katsojat ja toimittajat.

Esimerkiksi viimeinen kierros esitettiin kokonaisuudessaan televisiossa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2002. Sitä ennen alkupään reikiä ei näytetty lainkaan kotikatsomoihin.

Katson nauhoitusta vuoden 1979 päätöskierroksesta ties kuinka monetta kertaa. Lähetys alkaa, kun kärkiryhmä on päässyt kierroksen puoliväliin, mutta ensin näytetään taltioituna Ed Sneedin niukasti ohi mennyt birdieputti yhdeksänneltä griiniltä.

Sneed oli startannut päätöskierrokselle viiden lyönnin johtoasemasta, mutta ero on kaventunut etuysin kahden bogin myötä kolmeen. Selostajien mukaan mies on nyt pulassa.

Seuraavaksi siirrytään ”live-kuvaan”, kun Sneed chippaa varovasti 2,5 metriä lyhyeksi kymppireiällä ja tekee jo päivän kolmannen bogin.

Juuri Ed Sneed on syy siihen, miksi kilpailu on jäänyt pysyvästi mieleeni. Sneediä on helppo kuvailla kiertuejyräksi, journeymaniksi.

En pidä tittelistä, sillä se sisältää negatiivisen merkityksen. Puhutaan kuitenkin kaverista, joka on vakiinnuttanut paikkansa PGA Tourilla, jossa pelaavat maailman parhaat. Hän on voittanut jo kolmesti ja pääsee vuodesta toiseen useammin cutista läpi kuin jää rannalle viikonlopun kierroksilta. Ja olihan hän mukana USA:n Ryder Cup -joukkueessa vuonna 1977. 

Vuonna 1979 Sneed on 34-vuotias. Golfia ajatellen mies parhaassa iässä ja peli on kunnossa. Kaksi viikkoa aiemmin hän oli sijoittunut toiseksi Harbour Townin kisassa. 

Selostaja Vin Scully on kuljettanut lähetystä eteenpäin alkuminuutit sointuvalla puheellaan. Amerikkalaiset tuntevat hänet parhaiten baseball-miehenä, joka jäi eläkkeelle 88-vuotiaana selostettuaan Dodgersin pelejä peräti 67 kauden ajan.

Scully kertoo, kuinka Jack Nicklaus tekee nousua. Golflegenda on täyttänyt 39 vuotta ja takana on jo viisi Masters-voittoa, eikä hän jäänyt 70-luvulla Mastersissa kertaakaan kärkikymmenikön ulkopuolelle.

13. reiällä Nicklausin eagle-putti ei uppoa, mutta birdien myötä hän nousee kahden lyönnin päähän Sneedistä.

Lähetyksessä esitellään seuraavaksi jokaisen väylän omat selostajat. Grafiikat ovat koomisen näköisiä tämän päivän näkökulmasta, mutta selostajat esiintyvät selkeästi ja kilpailua on helppo seurata. Golf oli mainio tv-laji jo 40 vuotta sitten. Tässäkin lähetyksessä nähdään yhtä lukuunottamatta kaikki merkittävät lyönnit.

Lyönti toimii, putti ei

Sneed saadaan seuraavan kerran kuviin 11. reiällä, kun hän punnitsee toista lyöntiä vaikealla par 4 -reiällä. Lippu on griinin takaosassa ja vasemmalla puolella sijaitseva lampi suojaa sitä.

Tuuli pyörii, kuten Augustassa yleensä, mutta nyt se on normaalia kovempi ja puuskittaisempi. Selostajista äänessä on Ken Venturi. Miettiessään Sneedin mielentilaa vuoden 1964 US Open -voittaja kertoo olleensa itsekin joskus samassa tilanteessa.

Tämä pitää paikkansa. 24-vuotiaana amatöörinä Venturi johti Mastersia neljällä lyönnillä ja tulevaa voittajaa Jackie Burkea peräti kahdeksalla viimeisen kierroksen alkaessa. 80 lyönnin kierros pudotti hänet toiseksi, eikä yksikään amatööri ole vielä tähän päivään mennessä voittanut kilpailua.

”Nyt on vain uskottava itseensä. Näissä tilanteissa pelaajalla on taipumus kiirehtiä ja tehdä liian nopeita ratkaisuja. Pitää vain kasata itsensä ja miettiä, mikä teki sinusta hyvän pelaajan ja miten pääsit tähän tilanteeseen”, Venturi sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Sneed vaikuttaa kokoavan itsensä. Hän ei hätäile, vaan käy tilanteen läpi rauhassa. Pallolle stanssatessa hän lyö nopeasti, kuten pitääkin. Lyönti on hyvä. Pallo päätyy turvallisesti keskelle griiniä. Se on oikea valinta, sillä tuosta paikasta ei missään tapauksessa pitänyt lähteä tavoittelemaan lippua.

Tässä kisassa Sneed ei kaadu pallon lyömiseen. Sen sijaan hänet pettää putteri.

Suosikin kohtalona heikot lähestymiset

Jack Nicklaus on ehtinyt 15. reiälle. Par 5 -reikä on aiempina vuosina tarjonnut ”Kultaiselle karhulle” sekä onnen että epäonnen hetkiä, tällä kierroksella kumpaakin.

Väylä pelataan vastatuuleen, ja aiemmin tällä kierroksella vain Tom Weiskopf on lyönyt toisen lyönnin griinin edessä sijaitsevan lammen yli. Nicklausin draivi on ollut vino, ja hän joutuu turvautumaan välilyöntiin. Kolmannessa lyönnissä matkaa on alle 80 metriä. Pallo makaa alarinteessä, eikä wedge-lyönti veden yli hivenen korkeammalle sijaitsevalle griinille ole helppo, vaikka lippu on viheriön takaosassa.

Nicklaus lyö, eivätkä pallon lentoa seuraavat kasvot paljasta mitään. Pallo tulee alas griinin etuosassa, spinnaa takaisin ja valuu alas rinnettä kohti vettä. Selostaja Ben Wright toteaa tummalla brittiaksentilla: ”Harmin paikka, pelkään, että pallo menee veteen. Aallot paljastavat asian.”

Pallo on vedessä, mutta lyötävissä. Yleisö innostuu, kun Nicklaus riisuu oikean jalan kenkänsä. Hän käärii myös housunpuntin ylös, pukee ylleen sadetakin ja stanssaa toinen jalka vedessä. Lyönnin voima roiskauttaa sekä vettä että pallon griinille. Matkaa pariin jää noin viisi metriä.

Nicklausin kumartuessa tuttuun puttiasentoon ennusmerkit ovat hyvät. Pallo uppoaa keskeltä sisään: par on pelastettu. Seuraavalla griinillä (16. reikä, par 3) hänellä on oikealta vasemmalta taipuva birdie-putti. Yleisö odottaa hiirenhiljaa ja tämäkin putti uppoaa. Nicklaus nousee vain lyönnin päähän Sneedistä.

Toiseksi viimeisellä reiällä Nicklausin toinen lyönti karkaa kuitenkin griinin yli ja johtaa bogiin. Tähän kariutuu Nicklausin mahdollisuus nousta takaa voittoon.

Tom Watsonin kiri jää piippuun

Ed Sneedin kompuroidessa ja Nicklausin menetettyä mahdollisuutensa katseet kääntyvät Tom Watsoniin. Moni on ehkä jo saattanut unohtaa, kuinka mahtava pelaaja Watson oli. Pieni mies löi yllättävän pitkälle, pelasi aggressiivisesti, omasi maagisen lähipeli-touchin ja laittoi putteja vauhdilla sisään. Virallista maailmanlistaa ei vielä tuolloin ollut, mutta edellisen kauden aikana 29-vuotias Watson oli noussut maailman ykköseksi, asemaan jonka hän pitäisi seuraavat kolme vuotta.

Watson oli lukenut psykologiaa Stanfordin yliopistossa. Hän oli tiukka taistelija, vaikka nuorekas olemus saattoi tuoda mieleen Huckleberry Finnin seilaamassa lautalla Mississippi-jokea.

Huhtikuuhun 1979 mennessä Watson on voittanut 14 kertaa mukaan lukien kolme majoria. Pari kautta sitten hän oli vienyt voitot Nicklauksen nenän edestä sekä Mastersissa että The Openissa, jonka viimeisen kierroksen kamppailu tunnetaan nimellä Duel in the Sun. Golfin historiaan jäänyt kaksintaistelu oli samanlainen ylivoimainen näytös kuin Henrik Stensonin ja Phil Mickelsonin järjestämä kamppailu 31 vuotta myöhemmin.

Watsonilta odotetaan nousua, mutta kiri ei meinaa lähteä käyntiin. 12. reiällä birdie-chippi kierähtää reiästä. Myös seuraavalla väylällä birdie jää tekemättä. 14. reiällä syntyy bogi.

Samaan aikaan Sneed on kasannut itsensä. Hän pelastaa 12. reiällä parin bunkkerista ja tekee 13. reiälle birdien ja vaikealla 14. viheriöllä hän pelastaa parin kolmesta metristä.

Watson herää kuitenkin voittotaisteluun mukaan neljä reikää ennen loppua. 15. reiän draivi päätyy vasemmalle mäntyjen taakse ja matkaa griinille on 215 metriä puuskittaiseen vastatuuleen. Hän valitsee puukolmosen ja lyö komean, korkean hookin kiertäen puut. Pallo laskeutuu pehmeästi griinille jättäen noin viisimetrisen eagle-putin.

”Olipa upea lyönti”, Wright lähes huutaa.

Samalla selostaja kertoo, että Watsonin pelikaveri Fuzzy Zoellerin oli aiemmin lyönyt griinille samalta matkalta – tämä on se ainoa avainlyönti, jota lähetyksessä ei nähdä.

Fuzzy totesi myöhemmin, että hänen puukolmonen lentää 215 metriä ja matkaa oli juuri sen verran vastatuuleen. ”En tiedä, miten se jaksoi’’, hän sanoi.

Zoeller oli 28-vuotiaana ensikertalainen Augustassa, eikä Mastersia ensimmäisellä yrityksellä voiteta. Edellisen kerran ihme oli tapahtunut vuonna 1935, jolloin kilpailu järjestettiin toista kertaa.

Selostajat eivät oikein usko Zoellerin mahdollisuuksiin. Ja miksi uskoisivat, sillä Zoeller on ollut koko ajan kolme tai neljä lyöntiä Sneediä perässä. Vain Venturi toteaa kerran lähetyksen aikana, että tätä miestä ei  kannata vielä unohtaa.

Watson sen paremmin kuin Zoellerkaan eivät tee eagleä, mutta birdien myötä Watson nousee kahden ja Zoeller kolmen lyönnin päähän Sneedistä.

Tuuli yltyy – ratkaisun hetket 

Sneed seuraa aitiopaikalta, kun edessä pelaava kaksikko upottaa birdieputtinsa. Hän on itse lyönyt välilyönnin samaan paikkaan, mistä Nicklaus oli vähän aiemmin lyönyt pallonsa veteen.

Sneedin asettuessa omaan wedge-lähestymiseen tuuli vaikuttaa yltyvän. Watson ja Zoeller ovat lyöneet jo 16. avaukset griinille, mutta he pysähtyvät katsomaan Sneedin lähestymislyönnin.

Sneed tuskin huomaa heitä, eikä tuulikaan häiritse. Hän lyö terävän wedgen, ja matala lyönti pysähtyy kahden metrin päähän reiästä. Wright selostaa Sneedin svingin ja olemuksen olevan yhtä parhaiden pelaajien kanssa.

Sneedin birdie-putti ei ole paras, mutta se livahtaa reunasta sisään ja näin Sneed on rakentanut itselleen uudestaan kolmen lyönnin johtoaseman. Moni ajattelee kisan ratkenneen. Kuinka väärässä he ovatkaan…

Viimeisen kolmen reiän aikana Sneed alkaa jälleen haparoida, vaikka johto on turvallisen tuntuinen. 16. reiän avausta on moitittu liian turvalliseksi. Se päätyy yli kymmenen metriä lipusta oikealle, josta Sneed puttaa kolmesti.

17. reiällä tulee toinen perättäinen kolmen putin bogi, vaikka toisessa putissa on matkaa vajaa metri. Liike on jännittynyt ja hätäinen. Oma varjo puttilinjalla varmasti häiritsee hieman.

Hetkeä aiemmin Zoeller on tehnyt birdien samalle reiälle, ja Sneedin johto on enää lyönnin Zoelleriin ja Watsoniin. Kun kummatkin tekevät parin viimeiselle reiälle, riittäisi Sneedille par kilpailun voittoon. Muussa tapauksessa edessä on kolmen miehen uusinta, joka tänä vuonna ratkaistaan Mastersissa ensimmäistä kertaa äkkikuolema-menetelmällä.

Istun sydän kurkussa kotisohvalla Floridassa ja jännitän Sneedin puolesta, kun hän lyö hyvän avauksen päätösreiällä. Valitettavasti lähestyminen aukeaa oikealle, ja pallo pysähtyy aivan griinibunkkerin reunalle. Aivan kuin osa pallosta lepäisi tyhjän päällä. Sneed selviää herkästä paikasta  kunnialla ja chippaa pariin metriin – sen verran Sneedillä on matkaa voittoon.

Putteri kuitenkin pettää jälleen – ja ehkä vähän onnetarkin. Pallo pysähtyy aivan reiän vasemmalle puolelle ja näyttää jälleen siltä kuin osa siitä roikkuisi tyhjän päällä. Sneedin caddie hyppää pettyneenä ilmaan, epäuskoinen Sneed jää tuijottamaan palloa hetkeksi suoraan sen yläpuolelle ja Scully parahtaa mikrofoniin: “Voi ei!”

Uusinnan voittaa Zoeller upottamalla birdien toisella jatkoreiällä. Vaikka Fuzzy oli suosittu voittaja, Ed Sneedin tappio jää monen mieleen isompana asiana.

Sneed on todennut myöhemmin, että hän missasi putin, jolla olisi voinut voittaa majorin. Jos se on huonointa, mitä hänelle voi  tapahtua, olkoon niin. Elämän prioriteetit palautuvat mieleen viimeistään illalla, kun Sneed saapuu majapaikkaan ja lapset juoksevat häntä innoissaan vastaan huutaen: “Isä, sinä voitit. Sinä voitit!”

Heille isä oli kaikesta huolimatta voittaja.

Ed Sneed…

…voitti urallaan neljä PGA Tourin kilpailua.

…työskenteli peliuran jälkeen jonkin aikaa tv-kommentaattorina

…teki töitä myös kenttäsuunnittelun ja golfopetuksen parissa.