Retki Prahan nurkille: Konopiště tiin päällä

Kävimme tutustumassa lokakuisen Big Bang -matkan kohteeseen Golf Resort Konopiště. Pidimme näkemästämme ja samaa mieltä olivat paikan päällä tapaamamme ”medelstenssonit”.

Oli toukokuun alku ja Helsinki-Vantaalla sateista, kun hyppäsin lentokoneeseen. Matkakohteena Praha ja paikalliset golfkentät pääkaupungin läheisyydessä. Pääfokus reissulla oli tutustua GoGolfin Big Bang -matkan tulevaan kohteeseen, jonne lähdetään isolla porukalla lokakuun puolessa välissä.

Lentomatka kohteeseen on lyhyt, reilu kaksi tuntia. Prahan lentokenttä yllätti modernilla ilmeellään ja logistiikka pelasi, joten bussin kyytiin hypättiin melko pian laskeutumisen jälkeen. Aurinkoinen shortsikeli oli positiivinen lisä. 

Matka syksyn Big Bang –kohteeseen eli Golf Resort Konopiště on lentokentältä noin 45 minuutin matka. Sen aikana matkanjohtajallamme Luciella Tšekin matkailutoimistosta oli aikaa kertoa maan historiasta.

Aluksi vähän historiaa

Tšekin historia katsotaan alkaneen kelttiheimojen ja germaanien hallinasta päätyen Habsburgien ja maailmansotien kautta nykypäivään. Sisämaavaltiona Keski-Euroopassa sijaitsevassa tasavallassa on siis hiukan yli 10 miljoonaa asukasta, joista pääkaupunki Prahan alueella 1,3 miljoonaa.

Hauskana anekdoottina Lucie kertoi, että maa saattaa muuttaa virallista englanninkielistä nimeään lähiaikoina. Ajankohta nimen muuttumiselle ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta nykymaailman malliin nimi lyhenee yksinkertaisesti muotoon Czechia.

Bussimatka kohteeseen tapahtui pääkaupunkia viistäen, ja heti kun kehäteiltä oli poistuttu, maisema muuttui kumpuilevaksi maaseuduksi, jonka vehreys oli henkeä salpaava.

Yleisesti ottaen kaikkialla näytti bussin ikkunasta käsin siistiltä, ja tieverkosto on hyvä kunnossa. Matkalla ohitettiin myös maailmankuulu Velke Popovichen panimo, josta myöhemmin lisää.

Resort on entinen maatila

Golf Resort Konopištěeseen saavutaan kylätietä pitkin, ja ensimmäinen fiilis onkin, että saavuttiin pittoreskille maatilalle. 

Golf Resort Konopiště on maan suurin golfkohde, jonka ensimmäinen kenttä aukesi vuonna 2002. Resortin rakennusten historia ulottuu aina keskiajalle, jolloin alueelle rakennettiin linnoitus, jonka Napoleonin sodissa kunnostautuneet Radeckýn suvun jäsenet ottivat myöhemmin käyttöönsä maatilana.

Viimeisen yksityisen omistajan perillisten luvalla rakennukset kunnostettiin hotellikäyttöön ja nykyinen toiminta sai alkunsa. Tämän mahtitilan ympärille rakennetut kaksi 18-reikäistä kenttää ja 9-reikäinen harjoituskenttä on mielestäni saatu hienosti istutettua ympäröivään maisemaan.   

Itse resort koostuu monesta eri rakennuksesta: vanhasta linnamaisesta päärakennuksesta, josta löytyvät klubiravintola ja terassi, caddiemasterin toimisto, proshop sekä hotellihuoneita. Lisäksi samassa pihapiirissä on useita erillisiä majoitusrakennuksia, joista osa on tehty tilan entisiin rakennuksiin ja osa aivan uusiin taloihin, jotka sijaitsevat lähempänä 9-reikäistä harjoituskenttää.

Myös Spa&Wellness osasto on saatu nivoutettua osaksi kokonaisuutta ja se tarjoaakin erittäin mukavat allas- ja saunatilat aftergolf toimintoihin. Hoitoja ja hierontapalveluja unohtamatta. Myös Steak House -niminen ravintola palvelee osana majoituskokonaisuutta.

Kenttä kiitettävässä kunnossa

Sisäänkirjautumisen jälkeen törmään kylpyläosaston kulmilla varsin iloisissa – ja vähän kosteissakin – tunnelmissa olevaan herraseurueeseen, joka osoittautuu 20 hengen kaveriporukaksi rakkaasta länsinaapuristamme Ruotsista.

Poikien jälkipelit ovat olleet vahvat, mutta mannermaiseen tyyliin meininki pysyy hiuksenhienosti lapasissa. Koska palaute kentän osalta kiinnostaa, niin kyselen siitä medelstenssoneilta. Pojat toteavat kenttien olevan erittäin hienossa kunnossa.

Kehuja keräävät myös maisemat ja muutamat väylät, jotka olivat jääneet länsinaapurien mieleen kentiltä. Sitten päätänkin tamimaisesti hit-the-sack ja painua linnarakennuksessa sijaitsevaan varsin asialliseen hotellihuoneeseeni, koska aamusta edessä on molempien kenttien kuokkiminen.

D’Este kentän saariviheriö

Aamu alkaa tšekkityyliin tuhdilla aamiaisella ja siirrymme pelaamaan ensin d’Este -kentän. Peliseura koostuu muista pohjoismaisista matkanjärjestäjistä, jossa edustajat siis minun lisäkseni Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta.

Päätämme ennen avauslyöntejä pelata pikku tiimiskaban ja yllättäen joukkueiksi muodostuu Suomi-Ruotsi vastaan Tanska-Norja. Ensimmäiset väylät ovat kohtuu kapeita, mutta griinit isoja ja hyvin hoidettuja. Mäkiseen maastoon sijoitetut väylät tarjoavat haastetta, ja 9. reiän saariviheriötä ympäröivä vesieste syö kierroksen ensimmäisen kuulan.

Takaysillä väylät ovat mukavan leveitä ja väylät on helppo hahmottaa. Potin korjaavat entiset ”merirosvot”, eli Tanska-Norja. Suuntaamme kohti klubiravintolaa, jossa äänestä päätellen jo tutuksi tullut länsinaapurin ryhmä on jo hyvissä aftergolf-tunnelmissa.

Eikä ihme, sillä kursailematon menu ja varsin edullinen hintataso juomapuolella antavat tietysti mahdollisuuden rentohenkiseen terassikikkailuun.

Radecký vaatii paikallistuntemusta

Lounaan jälkeen oli vuorossa toinen 18-reikää Radecký–kentällä, ja päätämme ottaa revanssin piraateista yhdessä länsinaapurin kanssa. Maisemallisesti molemmat kentät ovat upeita, mutta Radeckýllä on selkeästi enemmän sokkolyöntejä vaativia väyliä.

Myös toisen kentän griinit ovat upeassa kunnossa ja niiden muotoiluun on selkeästi panostettu. Päätösväylä laskeutuu upeasti alas klubiravintolan eteen ja vaatii vielä yhden vedenylityksen ennen kuin päästään viimeistä puttia suorittamaan. Tällä kertaa merirosvot kaatuu ja paikallinen Lobkowicz maistuu jotenkin lite bättre. 

Summaamme klubin aurinkoisella terassilla yhteistoimin pelipäivän antia ja toteamme, että kentät vaatisivat muutamaa rundia alle, jotta osaisi sijoitella lyöntinsä tuloksentekoa silmälläpitäen vähän paremmin – varsinkin jälkimmäisellä kentällä.